*

sirkkulinnea Kuvittajan matkassa

Vaaleanpunaisia pensasruusuja - kukintaa odotellessa

  • Norjanruusu Hurdal, 1,5-2 m, oman puutarhani jättiläinen,piikkejä vain lähellä tyveä.
    Norjanruusu Hurdal, 1,5-2 m, oman puutarhani jättiläinen,piikkejä vain lähellä tyveä.
  • Louise Odier, hennohko varreltaan, näyttävä kukaltaan. Pensasta en saa siitä millään ilveellä, se on kuin yksittäinen balettitanssija, joten pidänkin sen erossa muista ruusuista. Se tarvitsee koko estradin tullakseen edukseen.
    Louise Odier, hennohko varreltaan, näyttävä kukaltaan. Pensasta en saa siitä millään ilveellä, se on kuin yksittäinen balettitanssija, joten pidänkin sen erossa muista ruusuista. Se tarvitsee koko estradin tullakseen edukseen.
  • Martin Frobisher, 1,2 m järkyttävän kaunis kukkiessaan, voimakas pensas, hyvin teräväpiikkinen.
    Martin Frobisher, 1,2 m järkyttävän kaunis kukkiessaan, voimakas pensas, hyvin teräväpiikkinen.
  • Kaunottaret yhteiskuvassa.
    Kaunottaret yhteiskuvassa.

Suomen talvi on haaste ruusulajikkeiden keräilijälle. Niin suuri haaste, että kokeiltuani noin kuutta- tai seitsemääkymmentä lajiketta tässä kolmosvyöhykkeellä, olen lajikkeiden keräilyn sijasta päätynyt levittelemään niitä kestävimpiä ja ihanimpia suuremmalle alalle, viis jostakin lajikkeiden määrästä.

Ohessa kuvia niistä, mitkä ovat olleet kerratuista, todella pensasmaisista ja vaaleanpunaisista lajikkeista erityisesti mieleeni. Jännityksellä seuraan, miltä pensaat tänä kesänä näyttävät. Lisäksi pikainen luettelo vaaleanpunaisista, todellakin pensasmaisista ruusuista - jotka eivät jää hennoiksi ruipeloiksi ja hattaraunelmiksi:

- Norjanruusu Hurdal on myyrien herkkua vähäisen piikkimääränsä vuoksi. Se on myös kestänyt puutarhassani ilman suojausta noin viisitoista vuotta. Sen latvat voivat paleltua hyvin kylmänä talvena lumirajaa myöten, mutta se ei siitä lannistu, vaan kasvaa entiselleen nopeasti. Ehdoton lempparini kukkii vain kerran heinäkuulla. Se voi kasvaa yli kaksi metriä korkeaksi, ja tekee hyvin harvoin juurivesoja. Olen läytänyt vain pari juurivesaa koko aikana, ja sijoitellut niitä uusiin paikkoihin. Sen piikittömyys on myös ihana asia, piikkejä on vain aivan tyvellä, jos on. Tuoksu miellyttävä, eikä liian imelä ja humalluttava.

- Martin Frobisher on taivaallisen kaunis, hyvin piikkinen, mutta runsasoksainen pensas. 1,2 m korkea. Ei ole paleltunut edes latvaversoistaan. En ole myöskään löytänyt juurivesoja - tärkeä tieto niille, jotka inhoavat juhannusruusumaisesti leviäviä lajikkeita...

- Poppius on kuin ylimittainen juhannusruusu, ja juhannusruusun sukuinen se onkin. Se on hieman levittäytymässä sivuillekin päin, mutta olen istuttanut sen paikkaan, jossa se saa vähän levitäkin. Kukka on tumman vaaleanpunainen ja kukkii lähelle samaan aikaa juhannusruusun kanssa. 

- Staffa on kuin malata versio juhannusruususta, n. 60 cm, ei ole paleltunut ikinä. Se on kova leviämään ja sopii siksi maanpeittokasviksi. Lehdistö on tiheää ja vähän pallomaista kuin terijoensalavassa, jos niin voi sanoa. Kukka on hennon vaaleanpunainen ja kaunis. Siitä ei pääse muuten helposti eroonkaan...

- Rosa Muscosa, ihanan kestävä sammalruusulajike. Ja ihana, tumman vaaleanpunainen kukka. Nuput ovat kuin pieniä taideteoksia. Se on valloittamassa itselleen tilaa hitaasti, mutta varmasti. Suon sen sille ilomielin. Kukka on hyvin kerrattu ja pallomainen. Pensaan korkeus n. 50 - 60 cm

- Minor, luulen, en edes tiedä tai muista, mistä se ilmestyi ihan hölmöön paikkaan. Kaikki tuntomerkit kuitenkin sopivat sellaiseen kuin Minor. Se on kuin Rembrandtin maalauksesta, ranskalaisen verhon pallotupsu ja hyvin hienopiirteinen. Pieniä, hentoja piikkejä on kaikkialla, tuoksu aivan uskomaton, sen kasvu vaatii hieman tukea, ja se tekee hieman juurivesoja. Se on kaunein kaikista, mutta en hehkuta sitä siksi että en ole varma tämän prinsessan lajikenimestä... Kukka on hieman marmorikuvioinen ja muistuttaa Louise Odierin kukkaa. 

- Mökinruusu on kuin hupsu metsäruusu, joka on saanut päähänsä vääntää kukkaansa viiden terälehden sijaan noin sata. Se on kuin pieni iloinen terrieri tai peikkoprinsessa ja samoin se myös käyttäytyy. Se kukkii aikaisimpien lajikkeiden joukossa ja korkeampi versio ja vähän vähemmän vallattomampi versio siitä on Tornionlaaksonruusu. Mökinruusu ansaitsisi nimekseen Peikkoprinsessa. Ja aivan varmasti ei palellu...

 

Rugosalajikkeet ovat alkaneet saada häätöä moukkamaisen käytöksensä vuoksi - leviävät joka suuntaan eivätkä usko puhetta, samoin pettymykseksi osoittautuneet muutamat kanadalaiset lajikkeet. En tuomitse näitä kanadalaisia uutuuksia, ehkä olen vain onnistunut tekemään muutaman väärän valinnan.

:)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Ihania!

En koskaan ollut ajatellut, että minulla joskus olisi piha, mutta niin pääsi käymään vajaa kymmenen vuotta sitten. Aloitin nurmikosta, poluista ja perennapenkistä, ja pikkuhiljaa olen opetellut kasvien hoitoa. Osan olen kasvattanut siemenistä ja osan taimista. Ensimmäiset tuntuvat lapsilta ja jälkimmäiset adoptiolapsilta, mutta yhtä rakkaita kaikki.

Viime kesänä päätin, että kaipa osaisin kasvattaa ruusujakin, kun kasvit tuntuvat pihassani viihtyvän. Olen aina ajatellut, että ruusujen kasvattaminen vaatii jotain huippuerityisosaamista. Varmaankin siksi, kun äitini IV-vyöhykkeellä yritti niitä aikoinaan kasvattaa ja joka kesä istutti uudet.

Hankin kaksi Portland-ruusua viime kesänä ja kun ne talvehtivat hyvin, niin tänä kesänä sitten karkasi mopo. Olen nyt hankkinut ryhmäruusuja (8), puistoruusun, pensasruusuja (10), Austin-ruusuja (2), tertturuusun ja kahta eri köynnösruusua. Saa nähdä miten pihatarhurille käy!

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Voisi varmaan tehdä tieteellisen tutkimuksen puutarhureista jotka hurahtavat ruusuihin - olettaisin että jokaisella karkaa mopo käsistä vaikka ei olisi mopoa nähnytkään.
Itselleni koitui pelastukseksi ihastuminen japanilaiseen puutarhaan. Se ei ole semmoinen oikeaoppinen näytös-japani, vaan saan inspiraatioita japanilaisista puutarhoista.
Onnea ruusujen kasvatukseen, :) niihin voi hermostua, ne ovat oikukkaita ja silti niin valloittavia. Pensasruusut eivät suostu kasvamaan rivissä tai istutuspaikassaan, vaan aina jossain istutuspaikkansa vieressä, sotilaallinen kuri ei niitä miellytä. Jos istuttaa kaksi samanlajin pensasruusua, toisen hyvään multaan oppikirjan mukaan ja toisen hiekkapenkkaan "odottelemaan", niin se hiekkapenkkaan unohdettu kukkii kaikkein upeimmin... Ryhmäruusut ja muut jalompisukuiset sensijaan kiittävät hyvästä hoidosta moitteettomalla käytöksellään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #3

En tiedä onko tämä nyt niin "asiaa" mutta iloiseksi ruusujutut tuppaavat tekemään. :)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Kiitos neuvoista, nyt tiedän suhtautua pensaisiin rennommin ja käyttää enemmän energiaa Ingrid Bergmaneille, Jaques Cartierille, Mme Bollille ja Winchester Cathedraleille :)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #4

Näistä jaloista ruusuista suosikkini on Rosa Poesie, vähän lohen/persikan punainen ja avautuessaan muodoltaan vähän kreikkalaisen viiniruukun mallinen...
Umpimaalainen myyräntollo pisteli sen pari talvea sitten poskeensa, enkä ole löytänyt paikallisilta puutarhoilta uutta tilalle.

Yllä olevista vaaleanpunaisista kaunottarista, kunnon pensaista unohtui Minette ja sitä paljon muistuttava Maiden's Blush. Todella kauniita ja isokukkaisia, voimakaskasvuisia ja eivät ole hoitoa kaivanneet...
Erittäin piikkinen ja villinoloinen Onni on myös kukkiessaan sievä, mutta kun olen toistuvasti siihen jäänyt villatakistani ja saparoistani kiinni, se on joutunut muuttolistalle puutarhan perälle. Mokoma leviääkin varsin innokkaasti.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #5

Onneksi pihani on pieni, vain noin 300 m2. Ja onneksi pidän nurmikosta, muuten se varmaan täyttyisi tulevaisuudessa ruusuista.

Tuo Poesie on todella kaunis, ja jos lohduttaa niin stadilaiset myyrät ovat yhtä tolloja. Täällä on myös niitä kuuluisia kaneja.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #5

Ai niin, meillä asustaa lähellä sepelkyyhkypariskunta, ja ne ovat alkaneet käydä pesulla pienessä pihalammikossamme. Ryhmäruusut, ne Bergmanit, ovat siinä reunalla. Ihmettelin, kun kahdesta oli oksien latvat poikki, että kuka ne on syönyt. Mies arveli, että kun kookkaat lintukaverimme tulevat vedestä vauhdikkaasti, niin siinä ne ovat katkenneet.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #10

Ehkä joku Herra Kani on ritariuden puuskassa vienyt ruusunnuppuja mielitietylleen... :)

Kuivatut ruusunnuput ovat kauniita pikku lasiastiassa. Jos niitä raaskii napsia. Mutta jos kukkarertussa on paljon nuppuja, pieni harvennus saa jäljelle jääneet kasvamaan kukinnoltaan suuremmiksi.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sirkku, kiitos tekstistä ja kuvista. Joku kuvan ruususi tapainen vanha lajike oli omakotitalossa, mutta se jäi sinne. Jäi Persian Yellowkin, se vaati leikkaamista.

Enää on maalla juhannusruusuja ja kallioilla joku matalakasvuinen vanha punakukkainen lajike, jonka nimeä en edes tiedä. Pitäisi ajella vanhaan mummolaan ja kysäistä saisiko alun vanhasta pensasruususta, joka kukki vaaleapunaisin pienemmin kukin juhannusruusun aikaan, senkään nimeä en tiedä.

Ruusut ovat huumaavia, mutta omakotitalo ympäristöineen on erikseen, ja maalle en ole suunnitellut siihen ympäristöön sen kummempaa.

Äidillä oli omakotitalossa kookkaita ryhmäruusujakin, kuten

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/0f/bf/47...

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Jostakin syystä olen huonosti sisäistänyt keltaisten ruusujen olemassaolon. Minulla on vain tuo "Teksasin keltaruusu", ja sekin vähän piilossa, en tiedä missä minä keltaista ruusua kasvattaisin. Se on nyt kissan kesämökin kupeessa, kolmen siirron jälkeen...
Kai se vaaleanpunainen on sitten minun värini. :D
Valkoisiakin on, neidonruusu Maxima, Louise Bugnet, valkoinen juhannusruusu, Stanwell Perpetual, Pohjantähti, Schneetzwerg ja ehkä tästä nyt unohtuu joku... :)
Vähemmän kauniita vaaleanpunaisia on vaikka kuinka paljon. :D

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pohjantähteä olenkin joskus ajatellut maalle, mutta en ole keksinyt paikkaa kaarelle. Valkoisista on ollut Schneewittchen, mutta se on sinne liian näyttävä enkä ole ruusupenkkiäkään ajatellut.

Ja onhan niitä vähemmän kauniita ruusujakin, puistossa vielä katselee, mutta omalle pihalleen ei ottaisi:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla on villi metsäruusu, joka kasvaa korkeaksi ja kukkii pienin vaaleanpunaisin kukin. Pidän kyllä ruusuista ja erityisesti keltaisesta teeruususta ja vaaleanpunaisista. Tuollaisista joita on kuvassasikin. Ruusut kukkivat melko pitkäänkin. Tänä vuonna ihmettelen mistä löytyisi juhannusruusuja, Olen jo tehnyt ison kierroksen ja melko heikoin tuloksin, ei kukkia vain vähän nuppuja.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Kokeile kerätä nuppuvaiheisia juhannusruusuja nyt maljakkoon. Sisällä tai lämpimällä kuistilla ne saattavat ehtiä punnertaa kukkiaan auki juhannukseen mennessä. Kerää tänään, toiseen maljakkoon huomenna ja kolmanteen maljakkoon ylihuomenna, joku kimppu niistä saattaa osua juhannusaatolle parhaaseen kukoistukseensa. :)

Piti tuolla aiemmin mainita piikittömiä tai vähäpiikkisiä lajikkeita (jos ainut paikka pensasruusulle on kulkureitillä tai tilaa on vähän)

Norjanruusu on lähes piikitön. Se voi seinustalle tukevoitua melkein puumaiseksi. Osassa sen versoja ei ole yhtään piikkiä, ja loppukesästä sen kiulukat ovat kauniin oransseja.
Vuoriruusu kasvaa tiheäksi, naisenkorkuiseksi pensaaksi ja on myös lähes täysin piikitön. Sen kukka on kaunis ja yksinkertainen, voimakaskasvuinen silti sorjarakenteinen. Se sopii minusta hyvin japanilaiseen puutarhaan, siinä on jotakin hienovaraista ja kaunista..
Sipinruusu on isokukkainen, yksinkertainen kurtturuusu, ja siinä on hyvin vähän piikkejä. Varret näyttävät hieman nukkamaisilta. Se ei ole erityisen kaunis, mutta jaksaa vääntää kukkiaan pitkin kesää ja sen vaatimattomuudessa on jotakin kilttiä ja somaa. Se sopii hyvin omassa puutarhassani katajien ja kartiovalkokuusen seuralaiseksi. Se ei leviä hillittömästi kuten rujot muut kurtturuususukulaisensa.

Jos haluaa kauniita kissankynsin varustettuja pensasruusuja, joissa on suuret, romanttiset kukat ja maalauksellista ilmeikkyyttä kannattaa perehtyä neidonruusuihin. Erityisesti jos harrastaa valokuvausta, neidonruusu on mielestäni se pensasruusuista kaikkein valokuvauksellisin.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipas ihanat jutut ja ehkä tuntu vielä ihanammiltako täälä Enontekiöllä häin tuskin vihreää puissa. Siis kiitos ja keskusteluki kiva ja ilonen mieli tuli. Ooooh, onhan mullaki ruusupurkki tuola saunan seinälä. Tehen aamula siittä plokin, jos menninkäiset suosittellee kirjuutteluako vettä sattaa ja tuulee!

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Ihan pohjoisessa viihtyviä ruusujakin on, mutta ei minulla ole niistä paljoa tietoa. Varmasti pohjoisen Norjan ja Ruotsin alueilla voi olla mielenkiintoisia vanhoja ruusukantoja ihan pienissä kirkonkylissä yksityisten ihmisten puutarhoissa ja ne olisivat oiva lisä meille suomalaisille. Saman lajikkeen eteläiset kannat voivat olla kestävyydeltään heikkoja.
Kasvien kuljettelu rajojen yli ei vain taida olla ruusujenkaan kohdalla niin yksinkertaista.
Jonkun "Ruusu-Lönnrotin" pitäisi tehdä ruusulajikkeiden keräysmatka näillä alueilla ja niistä pitäisi saada taimitarhoille kestävämpiä lajikkeita. On niin kurjaa todeta ruusupensaan kuolleen talven aikana. Ei ainoastaan ruusujen rääkkäystä vaan intomielisen puutarhurin rääkkäystä semmoinen...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Miten kauniita kuvasi ovatkaan Sirkku! Ensimmäisen kuvan kohdalla tuntui jo melkein sen tuoksukin tulevan suoraan nenääni. Itselläni ei ole montaakaan ruusupensasta, mutta taidanpa niitä välittömästi hankkia ihan sinun juttusi perusteella. Aikoinaan palellutin liian monta yksilöä ja siitä johtuen käänsin kai niille selkäni liian nopeasti. On meillä täällä etelässä ollut niin kovia talviakin joskus ja liian ohut lumipeite arkoja ruusuja suojaamaan. Miten muuten on kirjasi tilanne, joko piirrokset ovat valmiina?

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Hyvä jos jokin vinkki saa taas innostumaan ruusuista. :) Ne ovat niin sielukkaita ja omanlaisiaan kukkien joukossa. Valtavat lajikemäärät saavat pään pyörälle, ja huonolla onnella sitä valikoi liian nirppanokkaisia kaunottaria tai joutuu suorastaan pulaan jos istuttaa niitä kovasti leviäviä piikkisiä lajeja.

Minun kirja tuli juuri painosta. :) olin maalaillut painajaismaisia mielikuvia väärinpäin olevista kuvista, valkoisista sivuista tai jopa apinan ilmestymisestä kanteen mammutin tilalle.... Mutta arvaa mitä?! Kirjassa ei ole mitään edellämainituista, vaan kaikki on millilleen kuten olin ajatellut.... ja jos joku pilkkumoka tai sanonta ei ole ihan kirjakielen mukaan, saa syyttää minua. :D
...se ilmestyy virallisesti 1.8. ja jos kurkistat toiseen blogiini löytyy lisää tietoa.
;)
http://slinnea.vuodatus.net

Kävin tänään lukemassa eläintarha reissustasi Tallinnaan ja erityissuhteestasi simpanssiin siellä. :D olisin kommentoinut mutta juuri silloin pöllähti kesävieras kylään...
Pitäisi käydä siis Tallinnan eläintarhassa!!! :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos taas antamastasi linkistä Sirkku. Rakastan niin kuviasi ja sen hienoa omaperäistä tyyliä. Varmaankin saan netin kautta ostettua kirjojasi?

Mitä tulee tähän Tallinnan salarakkaaseeni, niin kesällä Hän on aika huonosti nähtävissä, kun he saavat olla ulkona isossa tilassa,- tosin ihan omaksi onnekseen. Ja tuo minun simpanssini viime kesänä vielä erityisen kuumana päivänä vain röhnötti riippukeinussaan liian kaukana aidasta ja jätti minut suuren ihailijansa ilman lähempää kontaktia...nyyh.
Talvella taas Hän oli suljettujen ovien takana häkin suursiivouksen takia, joten minulla ikävä on nyt jo kova ja kaipaus suuri kun pitää odottaa taas ensi syksyyn asti. Ma ja ti on eläintarha kiinni, ainakin ennen oli niin... Kannattaa tarkistaa ensin netistä oikeat ajat.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #19

...juu, kirja löytyy kuuklaamalla.. :P

Googlasmisesta vielä sen verran että pitääkin etsiä jutut siitä Johnny Weissmullerin Tarzan elokuvien Cheetah simpanssista, joka kuoli vasta parisen vuotta sitten. Simpanssi voi elää tosi vanhaksi. :)
Salarakkaana simpanssi on siinä mielessä mainio, ettei se soittele ja ilmoittele suhteen koukeroista iltapäivälehtiin... :D tai mistä sen tietää miten kovasti ne sitten keskenään juoruavat näistä lasin läpi rakennetuista kaukosuhteistaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #22

Silloin harvoin kun lapsena pääsin elokuviin, niin juuri Tarzan elokuvat olivat minulle niitä rakkaimpia, eikä vähiten Cheetahin takia. Olen aina ollut muutenkin ihastunut meidän alkujuuriimme ja ajatukseen, että meidän kehityksemme on kulkenut pitkän tien viidakosta näihin kivikyliimme. Minä muuten leikeissä silloin kauan sitten olin aina Jane, jolla oli apinavauva sylissä ja keihäs toisessa kädessä:)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset