*

sirkkulinnea Kuvittajan matkassa

Naisia suomalaisessa mytologiassa

  • Vellamo veden emäntä
    Vellamo veden emäntä
  • Annikki
    Annikki
  • Ajattarat
    Ajattarat
  • Hiitolan emäntä rattailla.
    Hiitolan emäntä rattailla.
  • Hämärän tytti ratsastaa kuuraisella ratsulla.
    Hämärän tytti ratsastaa kuuraisella ratsulla.
  • Maahistyttö
    Maahistyttö
  • Ilmatar
    Ilmatar
  • Kalevan kuninkaan tytär
    Kalevan kuninkaan tytär
  • Ämmä,maan emo, nykyään ämmä sanalla on toisenlainen kaiku mielissämme...
    Ämmä,maan emo, nykyään ämmä sanalla on toisenlainen kaiku mielissämme...
  • Sinipiika
    Sinipiika
  • Kade
    Kade
  • Mielikki
    Mielikki
  • Keiju
    Keiju
  • Lisää keijuja
    Lisää keijuja
  • Kiputyttö
    Kiputyttö
  • Näkki isorintaisen eukon olomuodossa...
    Näkki isorintaisen eukon olomuodossa...
  • ... ja Näkki kauniina tummahiuksisena neitona.
    ... ja Näkki kauniina tummahiuksisena neitona.

Olen ajatellut noita keijuja kyllä enemmänkin. Taidan tehdä niistä tulevaisuudessa oikein tieteellisen tutkielman.

Keijujen elämä on melkoisen jännittävää ja ne ovat hyvin sensuelleja olentoja. Täällä meillä päin on hirveän paljon keijuja, pitää vain olla sellainen lamppu, joka näyttää hämärää valoa, niin ne pystyy ihmissilmin näkemään paremmin. Semmoisen lampun voi rakentaa vanhasta öljylyhdystä, mutta öljyn pitää olla vuorenpeikkojen valmistamaa kylmäpuristettua kuutamonliljaöljyä.

Tässä ei ole kaikki, naishahmoja on mytologiassamme mainittuna paljon enemmänkin. Eri puolilla Suomea on lisäksi tietenkin pieniä näkemyseroja niiden ulkonäössä... nämä ovat siis minun näkemyksiäni näistä olennoista. :)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kauniita kauniita, se isorintainenkin oli kaunis, paitsi Hiitolan hirmu ei.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

:D kuulin että yksi mytologinen hahmo kuvitusnäyttelyssäni muistuttaa minua itseäni ja innoissani kysyin mikä niistä - ei se ollut mikään näistä naishahmoista vaan tallitonttu (ei nyt ole tässä kuvasarjassa esillä). No minulla on kyllä vähemmän partaa.... kai se oli jokin nenän asennossa mikä oli tullut omasta peilikuvasta sitten tontunkäppänälle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taiteilija näkyy aina töissään ja sehän on vain hyvä asia. Helppohan sinun on se kestää, kun olet kaunis kuin keiju.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #3

:D en ikinä mene kameran eteen aamusta ja mieluusti hävitän kaikki pöllöt kuvat itestäni.

Keijuista vielä; ajattelin tässä että alan tehdä niistä siis enemmänkin kuvia. Kaikki havainnot ovat tervetulleita, jos niitä sinullakin on. (Varsinkin keijujen talvehtimisesta on hyvin vähän tietoa; nukkuvatko ne talviunta vai horrostavatko vai lymyilevätkö vinteillä piipun lämmittämissä kolosissa......) Tietokirjan tekoon voi vierähtää vuosia mutta onhan aihe hirveän mielenkiintoinen ja sen avulla tiedemaailmakin saanee vastauksia useisiin ratkaisemattomiin arvoituksiin. Esimerkiksi huonot radiosignaalit saattavat olla keijujen aikaansaannoksia jos ne vaikka vääntävät niitä solmuun tai pätkivät niitä mekkoaineineiksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Edesmennyt äitini eli keijujen maailmassa, mutta yhtäkään tonttua ja keijua hän ei pystynyt meille lapsille näyttämään.

Rakensi vanhempien avioeron jälkeen sitten itsellen uuden talonkin keijujen maalle ja sanoi juttelevansa heidän kanssaan, mutta en oonistunut sielläkään näkemään ainuttakaan keijua edes vilhdukselta.

Luulen , että keijut asuvat kukkaniittyjen reunamilla isojen kuusien kätköissä. Tai ei sittenkään, keijut asuvat kauniiden naisten korvien väleissä. Hyppäävät sieltä kulkijan eteen aina sopivassa valaistuksessa, kukkaisella niityllä tai hämyisessä kuusikossa. Piiloutuvat hetkeksi kivien koloihin ja tervaleppien kantojen nystyröihin.

Juosta hilpaisevat kuumalla kesöilmalla uimaan metsälampeen ja istuvat ulpukanlehdelle kuivattelemaan hiuksiaan. Istuvat myös usein lähteellä, ihan vain huvikseen katselemassa itseään peilistä.

Keijuilla ei ole eilistä, he elävät vain preesensissä.

Yöllä keijut voivat kulkea rakennuksen seinien ja ovien lävitse ja tulla viereesi lämmittelemään. Nukkuvat kainalossa ja siirtyvät aamuyöstä taas jonnekin...

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #5

Pitää uskoa jos äiti sanoo jotain. Hän oli varmaan keijujen ystävä.
Se pitää hommata se hämärää näyttävä lamppu niin varmasti näkee keijut varsinkin niityn reunalla.
Tuossa oli kyllä paljon arvokasta keijutietoutta.

Menenkin tänään vuorenpeikkojen taukotuvalle tekemään kauppoja siitä lamppuöljystä. Niille ei vaan kelpaa kuin kulta tai tiikerikakku maksuvälineenä - pitää siis jossain välissä alkaa leipoakin näköjään. Eihän minulla ole ylimääräisiä kultaesineitä. Kakkuaineet on. Aamupäivä on kiireinen kun ehkä vielä tulee Tonttu Toljanteri tarkistettavaksi ennen painoa, en tiiä, painokone on jo tulilla. Tontut aika paljon ovat hypänneet kirjojen ja telkkariohjelmien maailmaan ja siinähän on vaara muuttuvat diivoiksi..

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minusta keijun paikka meidän pihalla on ollut hevoskastanjan alla. Siellä minne syttyy elokuussa kiiltomadon lamppu. Senkö keijut sytyttävät iltojen pimetessä kosteassa lämpimässä elokuun illassa? Tänä vuonna en yhtään sellaista nähnyt. Ehkä en oikeaan aikaan osunut paikalle.

Talvella keijut leijuvat lumihiutaleiden joukossa, niiden isojen nenäliinan kokoisten pinnalla tai niitä laskuvarjoina käyttäen. Ne putoilevat vaatteillemme ja katoavat. Minne lie menevät.

Ihania kuvia, voi, niitä rakastan katsella. Tee ihmeessä keijukirja. Meillä on tonttukirjoja. Niiden joukkoon sopisi yksi ihana keijukirja, jouluksi jo vaikka. Pitäähän tämä suomalainen ihanainen tuoda esille. Sopisi vaikka maailmalle jaettavaksi. Voisi tänne tulla turisteja keijuja etsimäänkin kuten tulee muumien perässäkin. Yksi keijupatsaskin voisi olla jossakin, juuri tuollainen sensuelli, ja mystinen kuin useissa piirroksissasi. Tietysti pidin myös Kade. On se vaan sellainen suomalainen ämmäkeiju hahmo, että senkin pitää olla esillä.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Tuokin on arvokas tieto. Hevoskastanjoillahan saattaa olla suurempikin merkitys keijuille tässä maailmassa. Kiiltomatojen lamputkin varmaan ovat keijujen luontaisia kohtauspaikkoja.

:) keijukirja olisi tietenkin älyttömän hauska tehdä, niiden lapsuus ja kasvaminen, lentotaito ja talvenvietto ja ruokavalio, puuhat ja tekemiset metsissä, niityillä ja rannoilla. Piilopaikat, salaiset merkit, viholliset ja maagiset taidot. Materiaalin kasaaminen voi viedä aikaa samoin käsikirjoituksen hiominen - eihän sitä tiedä jos joskus moinen kirja tulisi tehtyä.
Siitä tulisi kyllä osittainen perhos-, ötökkä- ja kukkakirja varmaan... siemen- ja kotelokopathan ovat keijujen yksiä piilopaikkoja.
:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minulla on melkoisen laaja tietokirja "Keijukaisten lähteillä", kuvitus ja teksti ovat Suvi Niinisalon vuodelta 2004.

Niinisalo lähestyy keijukaisten maailmaa, niin taiteilijoiden maalausten ja piirrosten kautta, alkaen jo antiikin ajoista ja päättyen tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden kuvituksiin. On oikeastaan aika vaikea kuvitella laajempaa teosta keijuista ja kuvituksena on käytetty myös paljon vanhojen mestareiden satuja ja taruja Kalevalaakaan unohtamatta.

Kirja on melkoisen kookas ja sivujakin on yli 180... se on minusta aivan ihana kirja kauniine kuvineen ympäri maailmaa kerättynä. Muistini mukaan Norjan joku prinsessa on myös hulluna keijuihin ja häneltä on myös ilmestynyt kirja keijuista, jos nyt sen oikein muistan. Vai olikohan se vain satukirja keijuista?

Nämä olemassaolevat kirjat eivät tietenkään estä sinua tekemästä vielä paremman kirjan keijujen maailmasta, mutta sen pitäisi kai olla enemmän sadunomainen, kuin liikaa keijujen historiaan perustuva tietokirja. Sellainen jo on...valitettavasti. Se olisi ollut hauska ja mielenkiintoinen työ innostuneelle tekijälle, joka myös osaa piirtää keijuja niin hyvin kuin sinä Sirkku osaat sen tehdä.

Esipuhe alkaa William Shakespearen kirjoittamasta "Kesäyön unelmasta"

"Taruihinn, keijujuttuihin en usko.
Rakastuneet ja hullut aivoin kuumin kuvittelevat haaveissaan niin paljon,
Mit ei voi kylmä järki käsittää.
Runoilijan ja rakastajan , hullun on kuvitelmaa kaikki!"

Ei tainnut William olla kovinkaan romanttinen mies ainakaan keijujen suhteen:)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #18

Joo kyllähän minun tutkimukset perustuisivat omakohtaisiin kokemuksiin ja olisivat uniikkeja tilannekohtauksia tässä lähiympäristössä. :D
Tässä on vähän hassuja keijuja, jotka usein nakupelleinä viuhuvat menemään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #19

Jospa se on vain naapurin nakukeijun aamulenkki, ei sen ihmeempää. Kyllä keijuillakin kunto laskee jos ei viuhahtele. Minä en ole koskaan nähnytkään keijua vaatteet päällä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Suomalainen näkökulma keijuihin. Onhan se ihan omanlaisensa. Minusta ajatuksena ihan hyvä. Onhan niistä paljon vanhoissa saduissa ja runoissa, joita löytyy digitoidusta kansalliskirjastosta. Sieltä voi ammentaa ja vanhoja runoja saa varmasti käyttää, kun ikää on jo yli tai hiukan allekin sata vuotta. Larin Kyösti on runoillut keijuista. LIe kuuluisin niistä vanhoista ???

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #22

Mahdollisuuksia on paljon, mutta tärkeintä myynnin kannalta kai olisi minkä ikäiselle ryhmälle sitä tekee. Oletan, että nykyään tarkoin pohditaan mitä kannattaa tehdä ja kenelle, jotta myynti yltäisi kannattavalle tasolle?

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #25

No kustantaja raakkaa huonosti myyviksi arvioimansa ideat pois setelinkuvat silmissään - mutta mikäänhän ei estä innokasta kuvataiteilijaa silti toteuttamasta visioitaan. :)

Suomessa markkinat ovat niin pienet että kuvittaja pääsee provikoillaan kunnon palkoille vain säännöllisen epäsäännöllisesti vaikka kirjan kustantaisikin kustantamo. Mitään järkeä itselleni ei ole innostua tekemään kuvia milloin mistäkin aiheesta valtavalla innolla koska en edes myy originaalikuvituksiani, mutta en voisi elää jättämättä visioitani toteuttamatta sillä kyse on intohimosta tehdä.

Saattaahan olla minun keijuni osoittautuisivat alastomuudessaan peikkojen keskuudessa liian räävittömiksi, joten ne ylipäätään voidaan painaa joksikin teokseksi vasta sitten viisikymmentä vuotta kuolemani jälkeen... ehkä kyse ei olisi lastenkirjastakaan ollenkaan..

Tässä kuitenkin on onneksi näitä järkeviäkin kuvitettavia juttuja välissä. Sen verran olen kuitenkin tullut vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi viime aikoina ja sitä myötä valikoivaksi että teen vain semmoisia kuvituksia, mistä oikeasti innostun. Jää aikaa ajattelemiselle ja omien ideoiden kanssa puuhasteluun.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Lumikeijut ovatkin ihania, kun ne laskeutuvat hiljalleen nenällesi ja lannoittavat sitä yhtä jäykkää nenäkarvaa jota et saa milloinkaan revittyä irti, tai jos saat se on huomenna jo kasvanut entistä järeämpänä takaisin.

Iltakeiju on mukava kun se saattaa sinut uuniisi ja aamulla se on löytänyt tiensä jo muniisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Keimaellen keinuvasti
keijut vetten karkeloi.
Halki ilman haikeasti.
Laulu lakkaamatta soi.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Keijut saavat kukat kasvamaan ja tuulet puhumaan. Keijuilla on kullanpunaiset puvut. Tontut ja keijut ovat myös ystäviä keskenään.

Puun juurella keijut ne leikkiä lyö ja nyt on niin hiljainen talviyö.
Siel oksalla kolme vanhusta on.
Ne viisaimmat pöllöt on hongikon.

He miettivät maailman kulkua,
mut keijut vain tanssivat alhaalla.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Puissa asuvat keijut käyttävät vihreitä pukuja.
Voi, että kansalliskirjaston kokoelmassa on ihania juttuja sinun kirjaasi poimittavaksi.

Tämä on vielä ihan pakko liittää mukaan :
KUUTAMON KEIJUT

Syyskeijut kauniit kaihoisat....

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Valehtelin aamulla hiukan,
näinhän minä joella keijun tiukan,
sillä oli hopeiset siivet ja liinukkatukka
ja hänen käsivarsiaan peitti ohut nukka.

Lähestyin keijua hyvin varoen pelottamasta
kuka kieltää keijua syliin ottamasta
mutta keiju kai irstaat ajatukseni kuuli
ponnahti kiveltä karkuun ja sen vei tuuli.

Istuin yksin kivelle ja olo oli rento,
seuraksi lensikin siihen kaunis sudenkorento,
kyseli kuulumiset minulta lopuksi mennen tullen
perääni vielä huuteli, että se keiju on varattu yksin mullen.

Yksin siinä astelin jo kotia kohti,
kun maahinen tuli vastaan ja kysyä tohti,
mikä niin naamaa hiljaiseksi vetää pojalla,
minä vastasin, että korennot on kiellettävä lain nojalla.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

...mutta nämä kommentit ovat vallan antoisia. :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kuva nro 8 on ihastuttava! Kaunis povi ja juuri sopivasti erottuva hauis. Piirroshahmo kantamuksineen tuo mieleeni syöttösuuntaa arvioivan koripalloilijan, ja puukonkahvan peto on sekin ilmi selvästi viittaus Susijengiin. Tytöllä on sitä paitsi erinomainen stailisti, mistä todistavat rock-kampaus ja upea etnohenkinen asu, sormusta unohtamatta. Kerrassaan ajankohtaista taidetta!

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Suomihan on laulaja ja rock kansaa, sehän voi olla jättiläiset pelasivat koripallon tapaista mölkkyä, tosin kohteena oli kirkot.
Mietin hetken aikaa kuvittamista aloittaessani annanko Gallen-Kallelan ja vanhojen freskojen tms. vanhojen mestareiden vaikuttaa tyyliini niin päätin että teen omana aikanani juuri omalla tavallani tämän kuvituksen - heijastelen sitä mielikuvamaailmaa mikä tuntuu kaikkein mieluisimmalta ja myös omimmalta. Tietenkin kuvittaminen sujuukin parhaiten kun luottaa omaan intuitioonsa.
Kaikenlaiset ajatukset siitä että mikä näyttäisi graafiselta, taiteelliselta, ööh... alvaraaltomaiselta, arvokkaalta tai tyylitellyltä heitin heti alkajaisiksi romukoppaan.

Varmastikin näissä näkyy vaikutteita lapsuuden aikani itäeurooppalaisista nukkeanimaatioista ja sen ajan sarjakuvista...... silloinhan mielessäni muodostin mielikuvat kaikenlaisista taruolennoista ja olioista, ja ne elävät mielessäni tänäkin päivänä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Sensuellien keijujen joukkoon sopivat nämäkin:

On laskiainen, ja neito sorja,
kuin keiju kutsuu ja houkuttaa,
ja lentää leikissä varsi norja,
ja povi polttava aaltoaa.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Keväällä salot satuja soi
Avaavat armahan sylin
Ja toivehet keijuna karkeloi
Ja usko ja onni on ylin
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Sitten vähän toisenlaista

Usein salon satutemppeleissä
kuljin lasna miettein unelmoiden
Keiju kuiski, lauloi luonnottaret
metsän väki kisas karkeloiden..

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Ai että... luonnottaret jäivät pois tästä minun feminiinisten olentojen joukosta..
Mutta täällä ne muistaakseni ovat:
http://slinnea.vuodatus.net

:)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Ai joo... sanottakoon täälläkin että mitään juhlia ei ole viritteillä kun kuvittamiani kirjoja tänä vuonna pompsahtaa markkinoille... eilen kysyttiin olenko keksimässä jotakin hauskaa.
-en edes kuvitusnäyttelyn avajaisia saanut aikaiseksi...

Tänä vuonna Helsingissä järjestetään muuten Lastenkirjamessut! ...no sinnekään en nyt osallistu mutta paljon muita lastenkirjojen tekijöitä kylläkin on siellä kirjoineen paikalla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Voi lastenkirjamessuilla olisi voitu tavata.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Vähän lupailin jollekin järjestäjälle jos ensi vuonna. Nyt olen vähän uuvahtanut.
En ole varma menenkö kirjamessuillekaan. Se on vähän näiden pitkien välimatkojen kanssa semmoista että minun pitäisi saada rauhassa sitten saada nukkuakin jossain Helsingin päässä ja en osaa nukkua vieraissa paikoissa. En saa edes syötyä vieraissa paikoissa vaan melkein paastoan sitten koko matkan ajan.

Onneksi näin nettiaikana nähdään näillä blogipalstoilla ja voi aina vähän jotakin rupatella. :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Kummallista miten etäisyydet vaikuttavat. Tampereellakin olisi pitänyt kesällä käydä ja Pohjanmaalla, mutta Saloon vain tuli mentyä. Joskus pidempi matka, paljon pidempi matka, ei tee haittaa ;D

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #27

Jonain päivänä lähden Skotlantiin.
:D

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset